Please click here to leave an anniversary message (in any language you choose). You do not need to be a member of Lowlands-L to do so. In fact, we would be more than thrilled to receive messages from anyone. Click here to read what others have written so far.
What’s with this “Wren” thing?
The oldest extant version of the fable
we
are presenting here appeared in 1913 in the first volume of a two-volume anthology
of Low
Saxon folktales (Plattdeutsche
Volksmärchen “Low German Folktales”)
collected by Wilhelm Wisser (1843–1935). Read
more ...
Finnish
Listen to
this translation narrated with native pronunciation:
Peukaloisella oli pesä vaunuvajassa. Kerran olivat molemmat vanhemmat lentäneet ulos etsimään ruokaa poikasilleen ja jättäneet pienokaiset aivan yksin.
Kotvasen päästä isäpeukaloinen palasi kotiin.
”Mitä täällä on tapahtunut?” hän kysyi. ”Onko joku tehnyt teille jotakin? Tehän olette aivan hädissänne!”
”Voi isä”, poikaset sanoivat, ”äsken tästä kulki ohi semmoinen suuri mörkö. Se
oli niin vihaisen ja kammottavan näköinen! Se mulkoili meidän pesää suurilla
silmillään. Siitä me niin pelästyimme!”
”Vai niin”, sanoi isä, ”missä se nyt on?”
”No, tuonne se meni”, poikaset vastasivat.
”Odottakaapa!” isä sanoi. ”Minä menen sen perään. Olkaa rauhassa, lapsukaiset! Kyllä minä sen opetan.” Ja isä lensi sen perään.
Kulman taakse ehdittyään hän näki siinä leijonan käyskentelemässä.
Mutta peukaloinen ei pelännyt. Hän karkasi leijonan selkään alkaen sättiä tätä: ”Mitä asiaa sinulla on minun kotiini lapsiani pelottelemaan?”
Leijona ei tuosta piitannut vaan jatkoi kulkuaan.
Silloin pikku pukari haastoi entistä äkäisemmin: ”Sinulla ei ole sinne mitään asiaa, sen minä sanon! Ja jos vielä tulet, niin saatpas nähdä! Vaikka en sitä mielelläni tekisi”, hän sanoi päätteeksi toista koipeaan kohottaen, ”kas, silloin potkaisen selkäsi mäsäksi!”
Sen sanottuaan hän lensi takaisin pesäänsä.
”No niin, lapset”, isä sanoi, ”annoin sille opetuksen. Ei se enää tänne tule.”