Kieliryhmä
Indoeurooppalainen / germaaninen / länsi-germaaninen / alasaksalainen / alafrankkilainen
Alue ja murteet
Hollantia käytetään ja opetetaan vakiokielenä Alankomaissa ja Flanderissa (Belgian hollanninkielinen osa). Hollanti on kaikkiaan yli 21 miljoonan eurooppalaisen kieli. Maailmassa puhuttujen tuhansien kielien suuruusjärjestyksessä hollanti on 30. sijalla.
Hollantilaisella kielialueella ei ole tarkkoja rajoja. Lounaasta koilliseen katsoen ne ovat Ranskan Flanderi, Belgian kieliraja, Bryssel ja Saksan valtionraja.
Asema ja opetus
Hollannin kielellä on Alankomaissa virallinen asema, ja sitä opetetaan koko maassa. Hollannin kielellä Belgiassa on kaikkialla Flanderissa (Pohjois-Belgiassa) virallinen asema. Kieliraja vahvistettiin Belgiassa vuonna 1963. Hollanninkieliset vähemmistöt, jotka asuvat ranskankielisessä etelässä, saivat osassa kuntia myönnytyksenä oikeuden asioida viranomaisten kanssa hollanniksi. Sama koskee vastaavasti pohjoisessa asuvia ranskankielisiä. Belgian pääkaupunki Bryssel, historiallisesti flaamilais-brabantilainen kaupunki, on kaksikielinen, ranskalais-hollantilainen alue. Useimmat syntyperäiset brysseliläiset puhuvat nykyään ranskaa, vaikka heidän esivanhempansa olivat enimmäkseen flaaminkielisiä, jotka tietyssä vaiheessa omaksuivat kulttuurikielen asemassa olleen ranskan. Muualta tulleet ovat pääsääntöisesti ranskankielisiä. On kuitenkin olemassa voimakas tarve osata molempia kieliä (hyvän työpaikan saamisen kannalta tärkeää).
Ranskankielisessä Valloniassa yli puolet koululaisista valitsee toiseksi kieleksi hollannin.
Hollantia on vuodesta 1955 alkaen Saksassa opetettu Nordrhein-Westfalenin ja Ala-Saksin osavaltioissa. Saksan Emdenin ja Bentheimin sekä Reinin alajuoksun alue ovat ennen kuuluneet Alankomaihin.
Pohjois-Ranskassa hollannin kieli on hyväksytty valinnaisaineeksi. Sekä virallisia että vapaita kursseja pidetään.
Historia
Roomalaisten valtiaiden hävittyä alavilta mailta siellä asui frankkeja, sakseja, friisejä, ja angleja. Keskiajan saatossa etenkin frankit laajensivat aluettaan. Siten nykyaikainen hollanti on kehittynyt niistä monista murteista, joiden perustana oli frankin kieli.
Vanhan hollannin vanhimmat tunnetut sanat ovat:
wad ‚marskimaa’ (vuodelta 107)
twee ‚kaksi’ (vuodelta 222)
trecht ‚kahlaamo’ (vuodelta 300)
vlies ‚kalvo’ (vuodelta 639)
zaal ‚sali’ (vuodelta 639)
donk ‚suokumpare’ (vuodelta 694)
ham ‚kinkku’ (vuodelta 694)
midden ‚keskikohta’ (vuodelta 694)
mond ‚suu’ (vuodelta 698)
ruim ‚ruuma’, ‚kirkon laiva’ (vuodelta 698).
Kirjoitetun hollannin vanhin kausi alkaa joskus 700-luvulla. Vanhan hollannin kausi jatkui suunnilleen vuoteen 1200. Keski-hollanniksi
(1200-1500) kirjoitettua kirjallisuutta onkin sitten jo säilynyt melkoisesti.
Vakiokirjakieli syntyi kuitenkin vasta uuden hollannin myötä. Niin tapahtui, kun kielellinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus siirtyi silloisten Alankomaiden eteläisestä sen pohjoiseen osaan. Alankomaiden jakautumisen syynä olivat uskonnolliset ristiriidat. Etelästä pakeni paljon väkeä pohjoiseen (tai muihin turvallisiin Euroopan osiin).
Leidenissa ilmestyi vuonna 1637 Valtionraamattu (Statenbijbel). Sen kieli on tietoisesti harkittu sovitelma eri murteista. Tämä raamattu pysyi pitkän aikaa oikeakielisyyden mallina.
Ranskan armeija vyöryi vuonna 1794 Alankomaihin. Etelä-Alankomaissa hallinnon kieleksi tuli ranska. Pohjoisessa hollanti säilyi käyttökielenä.
Napoleonin kärsittyä lopullisen tappion Waterloossa 1815 pohjoinen ja etelä yhdistyivät jälleen satojen vuosien erillään olon jälkeen.
Hollannista tuli joka paikassa kansankieli. Etelä-Alankomaiden ranskankielinen porvaristo tunsi kärsineensä vääryyttä ja nousi lopulta kapinaan. Näin etelä repesi irti Alankomaista, ja siitä tuli
"Belgia", jossa ranskan kielen asema alkoi jatkuvasti voimistua.
Flaamilainen liike, joka syntyi 1800-1900-luvuilla, sai suurelta osalta aikaan sen, että flaami (hollanti) saavutti jälleen vaiheittain virallisen aseman Belgian pohjoisosassa. Vuoden 1898 tasa-arvolailla Belgiassa tunnustettiin hollannin asema kansalliskielenä ranskan rinnalla. Belgian kieliraja vahvistettiin vuonna 1963.
Sillä välin, pian Belgian vuonna 1830 tapahtuneen vallankumouksen jälkeen, alankomaalaiset ja flaamilaiset oppineet sopivat keskenään yhteisestä hollannin kielestä. He kävivät säännöllisesti neuvotteluja, joiden lopputulos oli jättiurakka, sanakirjan
'Het Woordenboek der Nederlandsche Taal' laatiminen. Sen ensimmäinen osa
(A-ajuin) ilmestyi vuonna 1864 ja viimeinen vasta 1900-luvun lopussa! Se on tiettävästi maailman suurin ja laajin sanakirja, ja se on saatavana myös cd-romina.
Alankomaalaisten ja flaamien yhteiskieli vahvistettiin ’Nederlandse Taalunie’
sopimuksella 9. syyskuuta 1980.
Lähdekirjallisuus
Nederlands, het verhaal van een taal (Omer Vandeputte) Ons Erfdeel 1989
Geschiedenis van de Nederlandse taal (M.C.van der Toorn) A.U.P. 1997
Chronologisch woordenboek (Nicoline van der Sijs) Veen Amsterdam 2001
Tekijä: Luc Vanbrabant, 2002
Suomennos: Antero Helasvuo, 2003